Surkeana sienestäjänä sain loisto idean ja päätin käyttää Artun ahneutta hyväkseni ja aloin järjestelmällisesti opettaa hänelle kanttarellin etsintää (nenällä kosketus sieneen josta seuraa nannapalkkio) Suuntasimme kuonomme kohti metsää Urhon kera.

Sattumalta silmämme havaitsivat jotain keltaista sammalikossa tien reunassa ja aitoja keltavahveroitahan sieltä kurkisti. Arttu kulki jonon kärjessä ja käveli suoraan sienipaikan ohi. Artun puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että hän osoitti olevansa nimensä veroinen (Fungo=sieni) ja kyllä löysi myöhemmin niitä kanttarelleja, tosin ämpäristä :)  Uuvuttavan etsimistuloksen jälkeen Arttu odotti tietenkin palkkiotaan.